Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella?

Olen pohtinut tätä kysymystä jo pitkään, vuodesta 1985 lähtien. Vanha sanonta "oma maa mansikka, muu maa mustikka” herättää minussa ristiriitaisia tunteita, sillä oma maa ei välttämättä olekaan niin makea. Suomi on monella tavalla hyvä maa, mutta kaukokaipuu on kytenyt mielessäni lapsuudesta saakka. Kenties se sai alkunsa rakkaan mummoni kertomuksista, joissa vilisivät tarinat Espanjasta, Yhdysvalloista ja jopa Visbystä Gotlannissa. Visbyyn, jonne mummoni sisar eli isotätini oli muuttanut sodan päätyttyä, liittyivät erityisen vahvat mielikuvat. Saatoin kuvitella mielessäni tuon ”ruusujen ja raunioiden” kaupungiksi sanotun paratiisin keskiaikaiset rakennukset, mukulakivikadut ja huumaavan tuoksuiset ruusutarhat.

Kaukomaat kiehtoivat minua aikuisenakin, ja aina haaveilin uudesta, erilaisesta elämästä jossain kaukana. Muutama kerta minua jopa kosittiin siten, että se olisi vienyt minut maailman toiselle puolelle. Mutta toisaalta tunsin vastustamatonta vetovoimaa myös kotiseutuni Karjalan perinteitä kohtaan. Karjalanpiirakat ja munavoi, kaneliset korvapuustit ja äidin tekemä raparperipiirakka loivat turvallisuuden tunnetta, jota oli vaikea jättää taakseen.

Olen vuosien varrella ihastunut moneen maahan ja kulttuuriin. Viimekeväinen matka Irlantiin herätti minussa vahvan halun muuttaa sinne, sillä Irlanti on ainutlaatuinen paikka. Sen ilmasto, puhtaus, laiduntavat lampaat ja lehmät, jylhät kalliot ja värikäs kulttuuri vetivät minua puoleensa. Vietettyäni yhden kesän Enniskerryssä Itä-Irlannissa tunsin oloni heti kotoisaksi. Jotakin samanlaista löysin myös, kun muutin Tallinnaan viime vuonna – haave, jota olin pitkään kantanut mielessäni. Vihdoin oli sen aika toteutua.

Tallinnassa elämä on saanut uuden sävyn, ja olen oppinut arvostamaan Viron rikasta kulttuuria ja ihmisten yhteisöllisyyttä. Vaikka täällä elämä tuntuu osittain erilaiselta, se on silti täynnä tuttujakin sävyjä. Isänmaallisuus on edelleen vahvasti läsnä, ja juureni vetävät minut aina takaisin kotimaan metsiin, järville ja hautausmaille, joissa isovanhempieni muistot elävät.

Tallinna on kaupunki, joka tarjoaa paljon esteetikon silmälle. Vanha kaupunki on kuin suuri ulkoilmamuseo, jossa jokainen talo ja katu kätkee sisäänsä tarinoita menneisyydestä. Tämä kaupunki yllättää myös ystävällisyydellään ja monipuolisuudellaan – kahvilat, puistot ja kauniit kaupunkimaisemat tarjoavat elämyksiä kaikille aisteille. Erityisesti arvostan kaupungin koiraystävällisyyttä ja sitä, kuinka hyvin englannilla pärjää. Joissakin paikoissa voi jopa saada palvelua suomeksi.

Elämä Tallinnassa on kuin matka, joka vie syvemmälle omaan itseensä. Seikkailu, joka tarjoaa kauneutta ja värejä kaikessa monimuotoisuudessaan. Joskus elämän sävyt ovat harmaita ja välinpitämättömiä, mutta onneksi on myös niitä hetkiä, jolloin maailma näyttää herkkää vaaleanpunaista tai tulipunaisia sävyjä. Jos tunnet joskus, että elämästä puuttuu väriä, kehotan sinua lisäämään sitä vaikka pienin askelin – olipa kyseessä alusvaatteet tai kodin sisustus.

Arvelisin, että minun muisteloni saavat sinut kaipaamaan muutosta. Jos haluat löytää uusia sävyjä elämääsi, olen täällä oppaanasi. Tarjoamme palveluita, jotka auttavat sinua löytämään oman tyylisi ja sävyttämään elämäsi uusilla väreillä. Hiusten muodonmuutos, personal trainer, life coaching, date consulting, ravitsemusneuvonta ja terapiapalvelut – meiltä löytyy kaikki tarvittava, jotta voit loistaa omana itsenäsi. Lisäksi voimme auttaa sinua ostoskonsultoinnissa, vaatteiden mittatilaus- ja korjauspalveluissa sekä kauneus- ja tyhy-päivien järjestämisessä. Elämä on kaunis seikkailu ja se on täynnä mahdollisuuksia, kun vain uskallat tarttua niihin.