Unelmoi ja unelmoi isosti
Olen usein miettinyt, miksi jotkut ihmiset uskaltavat unelmoida suuria — ja miksi toiset eivät uskalla unelmoida lainkaan. Moni omista idoleistani on saavuttanut unelmansa siksi, että he uskalsivat ensin nähdä ne mielessään. Ei siksi, että elämä olisi ollut helppoa. Ei siksi, että kaikki olisivat uskoneet heihin. Vaan siksi, että jossain syvällä heidän sisällään oli pieni ääni, joka kuiskasi: ehkä tämä on mahdollista. Ja tiedätkö mitä? Kaikilla ihmisillä ei oikeasti ole unelmia. Eräs ystäväni sanoi minulle kerran jotain, mikä jäi sydämeeni: "Minä saan sinulta unelmia, koska minulla ei ole niitä." Se pysäytti minut täysin. Ehkä joskus elämä väsyttää. Ehkä arki muuttuu suorittamiseksi. Ehkä ihminen unohtaa miltä tuntuu haaveilla. Ja juuri silloin tarvitaan toinen ihminen muistuttamaan, että sisälläsi saa edelleen elää toivo. Muistan myös erään asiakkaani vastaanotolta. Pyysin häntä etsimään kuvia unelmistaan. Hän löysi vain yhden. Vain yhden. Mutta tiedätkö mitä? Yksikin kuva o...