Halaa hyvää ja kehu 💛

Tänään haluan puhua jostain, mikä ei maksa mitään mutta voi muuttaa koko päivän – ja joskus elämänkin suunnan. Nimittäin kehuista, ystävällisyydestä ja niistä pienistä arjen hetkistä, jolloin toinen ihminen kohdataan aidosti.

Olin ystäväni kanssa hiljattain juttelemassa siitä, miten eri maissa meitä on kohdattu – erityisesti silloin, kun on liikkeellä yksin, naisena, matkustajana, ehkä eläimen tai painavien kassien kanssa. Oli vähän yllättävääkin, miten paljon apua ja huomaavaisuutta olemme saaneet juuri silloin, kun sitä eniten kaipasimme. Esimerkiksi metrossa, lentokentillä tai ruuhkaisissa asemilla – joskus tuntematon tarjoutuu kantamaan laukkua tai pitää ovea auki niin, että ehtii hengähtää. Ihmeellistä. Ja kaunista.

Ja sitten tullaan Suomeen. Mikä meidän ystävällisin paikkakunta on? Missä moikataan, pidetään ovea auki, huomataan yksin kulkeva tai se, jolla on koira ja kolme kassia mukana? Olisi kiinnostavaa kuulla, missä sinä olet kokenut aidosti lämpimiä kohtaamisia – tai vaihtoehtoisesti sellaisia, jotka jättivät kylmäksi.

Tallinna vs. Helsinki – liikenteessä ja jalkakäytävillä

Olen saanut jo pari vuotta tarkkailla Tallinnan liikennekulttuuria. Aluksi vähän hämmennyin – liikennevaloista lähdetään satasella, vilkkua ei aina muisteta käyttää, ja kaikenlainen “kaistanvaihtodiplomatia” on... no, erilaista. Mutta kaikkeen tottuu.

Silti yritän pitää kiinni omasta tavastani: antaa tietä, olla lempeä liikenteessä – mutta olla myös sujuva.

Helsingissä puolestaan harmittaa usein koiranulkoiluttajat, jotka puhuvat puhelimessa ja eivät huomaa, että pieni karvakaveri on menossa aivan väärään suuntaan tai vaarassa. Eikö lenkillä voisi keskittyä koiraan…..

Kehut naapurille – eikä vain pihalla vaan sydämessäkin

Tuleeko sinulle koskaan mieleen kehua naapurin uutta mekkoa, uutta kampausta tai vaikka kauniisti katettua pöytää? Moni ei tee sitä, vaikka huomaa. Ehkä häpeää, ehkä pelkää “kuulostavansa oudolta”. Mutta miksi ihmeessä pidämme hyvän sisällämme?

Minä sanon usein: kehu silloin kun siltä tuntuu – ja ehkä vähän enemmänkin. Halaa hyvää, kun näet sitä toisessa. On koskettavaa, kun asiakas kuulee harvoin elämässään, että hänen silmänsä ovat kauniit. Se pysäyttää. Ja toisaalta tuntuu aina surulliselta, kun kuulen vastauksen: “Ei… ei kukaan ole sanonut sitä minulle pitkään aikaan.”

Voitaisiinko aloittaa jotain uutta tänään? Kehu nainen päivässä. Tai mies. Tai se kahvilatyöntekijä, joka tuo teen hymyillen pöytään. Tai naapuri, joka pitää ovea auki, kun sinulla on kädet täynnä.

Tai se, joka väistää sinua kadulla. Kiitä.

Tai se, joka auttaa metrossa, vaikka et ole ehtinyt edes pyytää. Kiitä kahdesti.

Ja kun on sinun vuorosi – pidä ovea, anna tilaa, hymyile, ole se joka kehuu ensimmäisenä.