Valmiina astumaan ulos 🧡

Syksyn sadon värit ja puolukat kutsuvat

Mikä on sinun lempivärisi? Minun lempivärini löytyy juuri nyt luonnosta – puolukoiden punaisesta.

Punainen on ollut lempivärini ihan pienestä asti. Muistan vieläkin, kun olin kuusivuotias ja sain mummoltani punaiset kengät. Ne olivat ihanat! Niissä oli jotain sellaista, mikä tuntui minusta silloin erityiseltä. En varmasti vielä ymmärtänyt mitään väreistä, mutta tiesin, että punainen tuntui omalta.

Oranssiin ihastuin vasta paljon myöhemmin. Värianalyysissäni tapahtui jotain silmiä avaavaa. Sain tietää oman vuodenaikani ja minulle sopivat värit sekä meikkivärit. Myös hiusten väri vaihtui. Yhtäkkiä aloin ymmärtää, miksi jotkut värit saivat minut näyttämään ja ennen kaikkea tuntemaan itseni paremmaksi.

Olin aina pitänyt väreistä, mutta siitä huolimatta olin pikkuhiljaa siirtynyt turvalliseen mustaan. Muistan vieläkin sen tunteen, jonka koin vetäessäni mustat sukkahousut jalkaani. Jälkeenpäin ajatellen se tuntuu hassulta, mutta silloin en osannut yhdistää tunnetta väreihin.

Älä muuta mitään ennen värianalyysiä

Sanon tämän aina asiakkaille, jotka tulevat värianalyysiin: älä muuta mitään ennen kuin olet saanut oman värikarttasi.

Älä lähde tyhjentämään vaatekaappia, värjäämään hiuksia tai ostamaan kokonaan uutta garderobia. Ensin kannattaa selvittää omat värit.

Kun värikartta on kädessä, voi rauhassa mennä oman vaatekaapin äärelle ja alkaa katsella vaatteita uusin silmin. Ja uskokaa tai älkää – kyllä sitä päälle pantavaa yleensä löytyy!

Minä olin itse aikanaan aivan ehdoton. Ajattelin, että kaiken täytyy muuttua. Olin kuitenkin samalla valtavan onnellinen siitä, että epätietoisuus väreistä sai vihdoin päätöksen. Olin varmasti aika rasittava kaikkine kysymyksineni, mutta juuri kysymysten kautta opin valtavasti.

Oli ihanaa saada vastauksia asioihin, joita olin miettinyt pitkään.

Olen aina halunnut olla tyylikäs

Myöhemmin mukaan tuli tyyli, vaikka oikeastaan tyyli oli kiinnostanut minua jo lapsesta asti.

Olin aina halunnut olla tyylikäs. Lapsena ihailin erityisesti vanhempia ihmisiä, jotka olivat mielestäni tyylikkäitä. Katselin heidän vaatteitaan, olemustaan ja sitä, miten he kantoivat itsensä. Heissä oli jotain, mitä halusin itsekin oppia.

En ehkä silloin osannut sanoa, mitä tyyli tarkoitti. Tiesin vain, että halusin joskus olla sellainen nainen.

Oma tyylini lähti liikkeelle urheilullisuudesta, mutta samaan aikaan minulla oli vahva halu naisellisuuteen. Nämä kaksi puolta ovat kulkeneet elämässäni pitkään rinnakkain.

Pikku Jaana oli hyvin epävarma, vaikka osasi kyllä peittää sen. Hän oli kympin tyttö ja hyvä urheilussa. Ulospäin kaikki saattoi näyttää varmalta, vaikka sisällä oli paljon kysymyksiä.

Kun ajattelen nyt sitä pientä tyttöä, huomaan kuinka paljon hänessä oli jo sitä Jaanaa, joka olen tänään: uteliaisuutta, kiinnostusta ihmisiin, halua oppia ja ennen kaikkea halua löytää oma tapa olla juuri minä.

Pieni Jaana haaveili suuresti

Kasvoin autoperheessä ja pidin monenlaisista autoista. Ihailin myös urheilijoita. Yksi elämäni tärkeistä käännekohdista oli liittyminen Suomen Wadokaniin, karateseuraan, josta tuli minulle melkein toinen koti.

Siellä riitti haastetta opeteltavaksi – ja täytyy myöntää, myös komeita opettajia!

Lapsena haaveilin koirasta, omakotitalosta, jossa olisi takka, hevosesta… ja autoista puhumattakaan.

Kun ajattelen nyt elämääni, moni noista haaveista on kulkenut tavalla tai toisella mukana.

Siksi uskon niin vahvasti unelmoinnin voimaan.

Oletko lukenut The Secret – Salaisuus -kirjan? Se on yksi niistä kirjoista, jotka ovat muuttaneet omaa ajatteluani. Teen edelleen säännöllisesti kiitollisuusharjoituksia ja vedän myös unelmakursseja.

Minusta on tärkeää pysähtyä välillä kysymään itseltään: Mitä minä oikeasti haluan? Mistä minä haaveilen?

Ja nyt saan tehdä työtä, jota rakastan

Tänä päivänä saan tehdä työtä, josta pidän tavattomasti. Saan olla ihmisten vaatekaappien, värien ja tyylin parissa ja nähdä, miten pieni muutos voi joskus tehdä ihmiselle valtavan suuren vaikutuksen.

Asiakkaani ovat kaikenikäisiä. Nuorin asiakkaani on ollut kuusivuotias, ja vanhoista ladyistä pidän erityisen paljon.

Minusta nainen ei ole koskaan liian vanha tyylille.

Nainen on iätön – vähän kuin posliinimaljakko, joka näyttää jokaiselta suunnalta erilaiselta. Juuri siinä on minusta jotain valtavan kaunista. Meissä kaikissa on erilaisia puolia, ja jokainen ikä tuo mukanaan jotain omaa.

Mene välillä peilin eteen

Haluan antaa sinulle yhden pienen tehtävän.

Mene peilin eteen ja katso itseäsi hetki ihan rauhassa. Älä etsi ensimmäisenä sitä, mistä et pidä, vaan jotain, mistä pidät.

Ja sitten kehu itseäsi.

Jatka kehumista, vaikka se tuntuisi aluksi hassulta.

Kiitä itseäsi omista ominaisuuksistasi ja muista joka päivä ainakin yksi asia, josta pidät itsessäsi. Pidä huolta itsestäsi ja hyvinvoinnistasi. Juo vettä, syö hyvin, muista vitamiinit, lepää ja tee asioita, jotka tuovat sinulle iloa.

Ja ennen kaikkea – anna itsellesi lupa näkyä.

Värit voivat olla siihen yksi pieni ja ihana askel.

Koska elämä on lahja 🧡

Tämä vuosi on minulle juhlavuosi ja haluan kiittää sinua siitä, että olet mukana matkassani ja luet blogiani.

Siksi haluan antaa sinulle pienen 25 euron lahjan.

Lahja on henkilökohtainen ja voimassa 2.10.2026 asti. Voit käyttää sen Tyylikoulun palveluihin ja vähentää 25 euroa kassalla. Voit käyttää lahjan myös lahjakorttiin.

Se on pieni kiitos sinulle.

Kun katson taaksepäin, näen punaiset kengät, epävarman pienen Jaanan, värit, mustat sukkahousut, karaten, autot, koirat, unelmat ja kaikki ne ihmiset, jotka ovat matkan varrella vaikuttaneet elämääni.

Ja kun katson eteenpäin, huomaan jotain tärkeää.

Unelmat eivät lopu siihen, että yksi unelma toteutuu. Silloin voi syntyä uusi.

Minä olen edelleen valmis astumaan ulos – uusiin väreihin, uusiin unelmiin ja uusiin seikkailuihin.

Ehkä juuri nyt syksyn puolukat muistuttavat minua siitä, että joskus oma lempiväri on ollut siinä koko ajan.

Sitä pitää vain uskaltaa katsoa.

Kiitos, että olet matkassani. 🧡

Rakkaudella,
Jaana