Äiti on kielen kaunein sana – äiti on parhain lohduttaja

Elämäni ei alkanut kaikkein onnellisimpien tähtien alla. Synnyin keskosena ja jouduin keskoskaapissa toiselle paikkakunnalle ja eroon äidistäni. Äitini oli nuori minun syntyessäni, olin yllätysvauva.

Hän oli ammatiltaan kampaaja ja joutui lähtemään töihin minun

ollessani vain muutaman kuukauden ikäinen.Äitini oli kuitenkin oikea emo huolehtimaan perheestä. Hän ruokki, ompeli vaatteet ja leikkasi hiukset. Minun tukkani oli aina leikattu lyhyeksi, en pitänyt sitä kauniina. Joskus tuntui, että olin harmaa () Olin hyvin poikamainen ja villi. Minua ei uskaltanut kiusata kukaan ja monta kertaa pelastin pikkusisareni poikien kiusaamiselta.

 

Mummien taika

Äitini äiti oli minulle varsinainen mummi pöytäliinoineen ja pannukahveineen, tuttua ja turvallista.

Isäni äiti, toinen mummini ja tunsin vetoa hänen elämäänsä kohtaan jo aivan pienestä alkaen. Hän oli tyylitietoinen bisnesnainen. Hänellä oli jopa oma autonkuljettaja, Seija, joka oli oikein mukava nainen. Menimme Seijan kyydillä muun muassa tukkuun ostoksille. Oli hienoa olla ravintolan omistajan pojantytär ja tuntea sitä vahvaa ja puolensa pitävää naarasenergiaa. 

Mummini osasi leipoa upeita kakkuja ja teki herkullisia jälkiruokia. Hän osasi myös ommella virkata sekä tehdä nahkatöitä. Hän oli suurenmoinen esteetikko.

Äitini toki hallitsi myös nämä asiat. Lisäksi hän piti huolen siitä, että koti oli aina tip top. Äidiltä ja mummilta opin, että minulla ei vieläkään ole kotona mitään sekamelskaa. Paitsi vaatteita ja kenkiä.

Pienenä mietin, miten tekisin äitini oikein onnelliseksi. Yritin tehdä pieniä hänen toivomiaan asioita, kuten siivota. Mutta loistin koulussa ja toin kotiin lähes aina kymppejä.

 

Elämänohjeita

Mummini kanssa Helsingin Kalliossa joimme aina kahvit, kun menin hänelle käymään. Sain kipaista alakerran liikkeestä pullaa. Oi sitä ihanaa marjapuuroa, mitä hän meille laittoi.

Minusta oli niin hienoa, että hän asui kaupungissa. Niinpä päätin, että kaupunkiin muutan minäkin, kun tulen aikuiseksi.

Mummi antoi ohjeita miesten tapailuun. Työkavereiden kanssa ei sopinut koskaan treffailla, ja siitä

ohjeesta olen aina pitänyt kiinni. Äiti oli tästä asiasta samaa mieltä.

Mummi varoitti myös menemästä kovin nuorena naimisiin ja lapsia tekemään. Sellaista en tosin ollut

suunnitellutkaan.

Poikaystäviä toki oli, ja varsinkin yhden pojan kohdalla mummi sanoi, että hänellä oli sänkykamarisilmät. Niin olikin, hän oli niin komea.

Mummini avioitui useamman kerran. Hänellä oli myös erittäin hyviä miespuolisia ystäviä. Tärkein heistä oli Eikka, jolla oli kuulovamma. Mummi opetti meidät toiset kunnioittamaan häntä sellaisena kuin hän oli.

Nyt minulla itselläni on kuulovamma, ja toivon muiden ymmärtävän sen. Elän siitä huolimatta täyttä

elämää. Pärjään hyvin kuulolaitteen kanssa, mutta joskus menevät esimerkiksi musiikkikappaleen soinnut sekaisin, en muista mikä kappale olikaan, vaikka se olisi tuttukin.   

 

Opin aamuvirkuksi

Lapsuudessa kotona oli tiukka järjestys. Kello kahdeksan oli aamiaisen aika, ja silloin piti

kaikkien olla hereillä, peseytyneinä ja syömässä. Minustakin on tullut aamuvirkku. Aamupalan

kanssa saatan hidastella, mutta heräilen ja laitan itselleni jo 05-06 aikaan. Nykysin nautin kahvini ja powercoctailini rauhassa.

Äitini tai ystävieni tapaaminen alkaa aina sekin kahvittelulla. Vasta äsken tapasimme Äitini ja kummitätini Sirpan luona Vihdissä, me kolme voimanaista. Lapsenlapseni on joskus sanonut, että toisella mummilla on aina kakkua. Meillä ei ole. Tikkareita on, ja silläkin voin saada onnistumisia, varsinkin jos ei ole karkkipäivä.

 

Sittenkin äidiksi

Äitienpäivänä minulle tulee usein mieleen, kun yli 20 vuotta sitten Kätilöopiston lääkäri

sanoi, että en saa ehkä koskaan lapsia. Minulla oli valtava kasvain vatsassa.  Se oli

silloin kun kovissa vatsakivuissa jouduin Kätilöopistolle ja leikkaukseen.

Lääkärin sanoma ei minua huolettanut. Vasta sitten kun näin pieniä suloisia vastasyntyneiden kasvoja, olin alkanut salaa haaveilla lapsesta. Yritin totutella ajatukseen lapsettomuudesta, vaikka kaihoten salaa

katselinkin kauniita vauvanvaatteita. 

Yllätys olikin sitten melkoinen, kun erään työreissun jälkeen äitini ihmetteli pyöristymistäni jaahas – olinkin raskaana. Iltatähti ja samalla ensimmäiseni ilmoitti tulostaan. Olin aika yllättynyt.

Luin kasvatusoppaita ja ajatukset sinkoilivat. Tunsin kuitenkin, että minulle oli jo yhteys syntymättömään poikaani.

Elämä oli muulla lailla kyllä kunnossa, ja niin mieheni kanssa saimme todistaa Runebergin päivänä

syntyvän 10 pisteen pojan saapumista maailmaan. Olo oli epätodellinen. Naarastiikeri minussa

heräsi ja saatoin valvoa öisin lapseni hengitystä. Suojeluviettini oli valtava, huomaan sen

saman energia valtaavan minut lastenlasteni kanssa.

 

Elämä kantaa – ole hyvä itsellesi

Suurin asia kohdallani on nimenomaan se, että saan olla äiti. Sain kokea sen onnen sen verran myöhään, että tiedän myös, miten kipeältä lapsettomuus voi tuntua. Hukkasin monta vuotta suremiseen, vaikka se ei näkynyt päällepäin. 

Jos nyt alkaisin miettiä, mikä on sopiva hetki tulla äidiksi, sellaista ei ole. Koska sopiva hetki on juuri se, minkä universumi kullekin määrää. Hiljaisessa surussani minua on kannatellut sukupolvien ketju, kuten isoäitien, äitini ja kummitätini. Muut perheenjäsenet, serkut, ystävät. Enempää lapsia minulla ei ole.

Olen saanut olla kuitenkin suojelija – emohahmo - monelle ihanalle koiralle. Jostain syystä ihailen suuresti

myös delfiinejä. Haluaisin vielä joskus uida niiden kanssa.

Niinpä haluankin kertoa sinulle tänään, että kaikilla elämän tapahtumilla ei ihmisen mielestä ole koskaan

sopivaa hetkeä. Ei ehkä ole oikea aika ilolle, surulle, saavutuksille ja menetyksille. Ja kuitenkin

on, koska universumimme on niin päättänyt. Siihen meidän on tyytyminen – ja tapahtumien

oikeutuksen voimme kenties ymmärtää vasta myöhemmin.

 

Kaikkeen emme voi vaikuttaa, mutta johonkin voimme. Voimme päättää, että tänään olemme hyviä itseämme kohtaan. Voimme tänään tehdä monta sellaista asiaa, joista olemme vain tottuneet haaveilemaan. 

Mitä jos ostaisit tänään itsellesi kukkasen? Joisit tuoksuvan teekupillisen tai viinilasillisen. Jospa

tekisit jalkakylvyn, vain olisit ja nauttisit. Ja koska olen tyylin ja värien ihminen, suosittelen

sinulle myös vaikkapa vain tunnin, jonka käytät ajastasi kanssani.

Meillä on lupa ihailla myös itseämme. Jos voisin, julistaisin koko toukokuun rakkauden, hellyyden ja positiivisuuden kuukaudeksi.

Osoita sisälläsi oleva lämpö äidille, mummille, anopille, kummitädille, serkulle, omalle lapselle – ihan kenelle tahansa. Se on uusiutuva luonnonvara, joka kasvaa, kun sitä ruokkii! 

 

Ihanaa upeiden naisten päivää sekä äitienpäivää toukokuu on ISO juhla!

Blogin kuva: Mia and the white lion, StudioCanal 2018