Style by Jaana

Miksi oikeat värit tuntuvat kuin kotiin paluulta Oletko koskaan miettinyt, miksi jokin väri saa sinut säteilemään, ja toinen väsyttää, vaikka se olisi trendikäs? Se ei ole sattumaa. Se on biologiaa, valoa ja harmoniaa. Stop & Think: Milloin viimeksi joku väri sai sinut hymyilemään? Pieni tutkimusmatka itseesi Haluatko tutustua omaan värimaailmaasi? Tee tämä lempeästi: Nosta hiukset ylös Mene luonnonvaloon, ilman meikkiä Katso itseäsi – ei arvostellen, vaan havainnoiden Kysymys sinulle: Milloin tunnet olosi kauneimmaksi? Katso hetki itseäsi. Mitä näet? Palatko helposti auringossa vai rusketutko vaivattomasti? Onko ihosi lämpimän persikka vai viileä posliini? Minkä värin olet aina kokenut omaksesi? Stop & Reflect: Usein vastaus on jo siellä – sinun hiljainen “värisi”. Neljän vuodenajan hiljainen kieli Maailman värit voidaan jakaa neljään perheeseen – aivan kuten vuodenajat: Kevät – lämmin, valoisa, herkkä. Iho hehkuu, hiuksissa kultaa tai hunajaa, silmät kirkkaat. Syksy – syvä, l...

Black Day – värien voima ja oma tarinasi   "La petit Trianon" - Marie Antoinetten talo Versaillesissa On olemassa käsite  Black Day , päivä jolloin moni pukeutuu automaattisesti mustaan. Musta on toki klassinen, varma ja helppo. Mutta pysähdy hetkeksi: ihmisen silmä pystyy erottamaan  miljoonia erilaisia  värejä . Siksi kysynkin – miksi tyytyä vain yhteen? Mustassa ei ole mitään väärää, päinvastoin. Musta voi olla voimakas, elegantti ja rauhoittava. Mutta entä jos lisäisit sen rinnalle yhden värin? Pienen vivahteen, joka tuo kasvoille hehkua ja asuun eloa? Värianalyysissa oma  hiusten, silmien ja ihon sävy  ovat ratkaisevia. Ne määrittävät, mitkä sävyt tuovat kauneutesi esiin kaikista luonnollisimmin. Mutta yhtä tärkeää on se, mistä väreistä  sinä itse pidät . Pysähdy ja mieti: Mikä on lempivärisi tänään? Mikä oli lempivärisi, kun olit seitsemänvuotias? Miten värimieltymyksesi ovat muuttuneet – ja miksi? Värien herättämät muistot Minulla oli pienenä pa...

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, mitä kaikkea olet jo saanut elämääsi – asioita, jotka joskus olivat vain unelmia? Haave voi olla pieni, kuten rauhallinen aamuhetki kahvikupin ääressä, tai iso, kuten matka kauas tai uusi koti. Jokainen niistä on tärkeä, koska se kertoo siitä, mitä sydämesi kaipaa. Uskon, että vetovoiman laki toimii: sen mitä annat, sen myös saat. Kun sanot unelmasi ääneen ja alat tuntea sen jo totena, maailma alkaa virittyä samaan taajuuteen. Omat haaveeni ja toteutuneet unelmat Minä taisin olla kuusivuotias, kun päätin, että haluan matkustaa. Ensin matkustin mielessäni, piirsin kuvia ja kuvittelin uusia paikkoja. Vuosien varrella unelma muuttui todeksi – olen saanut nähdä monia kauniita kaupunkeja ja asua ulkomailla. Toinen iso unelma oli koira. Pienenä kuvittelin, että minulla olisi uskollinen koira vierelläni. Ja nyt se on totta – elän unelmieni koiran kanssa. Joskus kuuntelen sen tyytyväistä kuorsausta ja mietin, miten ihmeellistä on, että se, mitä joskus toiv...

Tänään haluan puhua jostain, mikä ei maksa mitään mutta voi muuttaa koko päivän – ja joskus elämänkin suunnan. Nimittäin kehuista, ystävällisyydestä ja niistä pienistä arjen hetkistä, jolloin toinen ihminen kohdataan aidosti. Olin ystäväni kanssa hiljattain juttelemassa siitä, miten eri maissa meitä on kohdattu – erityisesti silloin, kun on liikkeellä yksin, naisena, matkustajana, ehkä eläimen tai painavien kassien kanssa. Oli vähän yllättävääkin, miten paljon apua ja huomaavaisuutta olemme saaneet juuri silloin, kun sitä eniten kaipasimme. Esimerkiksi metrossa, lentokentillä tai ruuhkaisissa asemilla – joskus tuntematon tarjoutuu kantamaan laukkua tai pitää ovea auki niin, että ehtii hengähtää. Ihmeellistä. Ja kaunista. Ja sitten tullaan Suomeen. Mikä meidän ystävällisin paikkakunta on? Missä moikataan, pidetään ovea auki, huomataan yksin kulkeva tai se, jolla on koira ja kolme kassia mukana? Olisi kiinnostavaa kuulla, missä sinä olet kokenut aidosti lämpimiä kohtaamisia – tai vaihtoe...

Leijonaäiti – vai ei? Itselleni äitiys on kaikki. Olen kasvanut vahvojen naisten keskellä – karjalaiset mummoni kantoivat vedet, hoitivat omenapuut, leipoivat leivät ja pitivät perheet kasassa. Miehiäkin toki oli, mutta arjen rytmin ja kodin hengen loivat naiset. Lapsuudestani muistan erityisesti leipomisen. Se oli jotain pyhää: kattaus, tuoksut, yhdessäolon ilo. Olen kasvanut leivonnaisten keskellä, ja siksi minulta irtoaa aika hyviä kakkureseptejä, puhumattakaan kakuista ja ilosta! Ruokaa ja vieraanvaraisuutta on riittänyt – mieheni on joskus ihmetellyt, voiko kukaan meillä käydä ilman kahvikuppia. No, teetäkin toki juodaan. Oma äidiksi kasvuni tapahtui hiljalleen, ja pitkälti poikani ansiosta. Olin salaa haaveillut perheestä, ja miettinyt, että ehkä olisin pojan äiti – olinhan itse lapsena hyvinkin poikamainen. Sain poikani 36 vuotiaana. Se oli hyvä hetki minulle kasvaa – ei itsestään selvä matka, vaan sellainen, jossa tarvitsin oman äitini tukea ja apua. Myös poikani isä oli vahvas...

Entä mitä tapahtuu sitten, kun ei enää kuulu? Kerron sinulle tässä oman tarinani. Kuulo on sillä tavalla jännä juttu, että se on aisti, joka jättää muistijäljen. Vaikka en kuule kaikkea, muistan hyvin esimerkiksi lintujen laulun. Kuten te seuraajani tiedätte entuudestaan, kuulossani on vaurio, jota onneksi tullaan pian korjaamaan. Tietenkin tänä keväänä tehtävä leikkaus pelottaa, kuten aina operaatio, jossa mennään ihon alle. Lapsenlapsilleni olen selittänyt, että ”Nannan” (lempinimeni heille) korvaan laitetaan robotti, joka auttaa kuulemaan paremmin. Kaiken kaikkiaan olen kiitollinen perheelleni, joka tukee minua tässäkin asiassa. Rakastan musiikkia Kuuloni tukena minulla on kaikenlaisia apuvälineitä. Kuulolaite toisessa korvassa auttaa, samoin erityisesti elävä apuväline, eli koirani, bokseri Arya, joka kertoo minulle, jos ovikello soi. Tai se kertoo yleensä jo silloin, kun joku on oven takana. Koirani on hyvä henkivartija.  Joskus vähäisemmätkin asiat harmittavat. Esimerkiksi se...