Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella? Olen pohtinut tätä kysymystä jo pitkään, vuodesta 1985 lähtien. Vanha sanonta "oma maa mansikka, muu maa mustikka” herättää minussa ristiriitaisia tunteita, sillä oma maa ei välttämättä olekaan niin makea. Suomi on monella tavalla hyvä maa, mutta kaukokaipuu on kytenyt mielessäni lapsuudesta saakka. Kenties se sai alkunsa rakkaan mummoni kertomuksista, joissa vilisivät tarinat Espanjasta, Yhdysvalloista ja jopa Visbystä Gotlannissa. Visbyyn, jonne mummoni sisar eli isotätini oli muuttanut sodan päätyttyä, liittyivät erityisen vahvat mielikuvat. Saatoin kuvitella mielessäni tuon ”ruusujen ja raunioiden” kaupungiksi sanotun paratiisin keskiaikaiset rakennukset, mukulakivikadut ja huumaavan tuoksuiset ruusutarhat. Kaukomaat kiehtoivat minua aikuisenakin, ja aina haaveilin uudesta, erilaisesta elämästä jossain kaukana. Muutama kerta minua jopa kosittiin siten, että se olisi vienyt minut maailman toiselle puolelle. Mutta toisaalta tunsin v